Petri Tamminen kirjoitti pienen suuren kirjan lausahduksista, joita ihmisille on sanottu, ja joita he eivät voi unohtaa. Pyysin Petriä kertomaan teoksen taustoista:
Kun isäni muutama vuosi sitten kuoli, hän tuli lausuneeksi minulle arvokkaat viimeiset sanat. En kylläkään osannut silloin arvata, että ne jäävät isän viimeisiksi.
Tapaus meni niin, että olin katsomassa isääni sairaalassa. Tein jo lähtöä, kun isä kysäisi, mitä ohjelmaa minulla illalla olisi. Minua nolostutti se oma vapauteni ja terveyteni, joten mutisin: ”Ei tässä erikoista, lentopallovuorolle vaan…” Johon isä painokkaasti: ”Sinne pitää mennä, se on elämää!”
Seuraavana yönä isä kuoli.
Olen käyttänyt isän voimalausetta paljon. Lähteminen on joskus vaikeaa, mutta sanoista saan rohkeutta.
Millaisia repliikkejä ihmiset muistelevat?
Isän voimalauseesta sai alkunsa myös tämä tänä syksynä ilmestynyt kirjani Se sano. Aloin miettiä, millaisia repliikkejä muut ihmiset muistelevat – mitä heille lausuttua he eivät voi koskaan unohtaa.
Kun muistojen keruutyö käynnistyi, kävi pian selväksi, että kohottavien lauseiden lisäksi ihmisten mieleen on jäänyt paljon myös nujertavia, jopa musertavia repliikkejä.
En halunnut jättää näitä musertavia repliikkejä kirjasta pois ja vääristää sillä tavoin todellisuutta. Päinvastoin toivoin, että ajattelemattomien sanojen vaikutus kaikuisi kirjassa kaikella sillä voimalla, joka sanoilla voi olla. Jotta ymmärtäisimme, että sanat todella ovat tekoja.
Kirja kertoo kenen tahansa elämästä – meistä kaikista
Repliikkimuistot on aseteltu kirjassa elämänkaaren järjestykseen: alun lapsuusmuistoista edetään vanhuuden päivinä kuultuihin repliikkeihin. Näin syntyy vaikutelma eletystä elämästä, oikeastaan kenen tahansa elämästä. Meistä.
Jokaisen yksittäisen muiston muokkasin niin tiiviiksi kuin mahdollista. Oikein tutkin, kuinka niukasti vaikuttavan muiston voi kuvata – niin että se säilyttää kuitenkin tehonsa.
Niukkuus ei ollut itsetarkoitus. Sen tarkoituksena oli lisätä sitä tilaa, johon lukija voi saapua omien mielikuviensa ja tunteittensa kanssa.
Kirjailijantyön häivyttäminen tekstin pinnasta taisi onnistua. Yksi merkki siitä on se, että varsinkin juuri ne nujertavat repliikkimuistot ovat vaikuttaneet lukijoihin voimakkaasti. Kirjan vastaanotossa ovat toistuneet liikutuksen ja itkunkin kuvaukset.
Kohottava lause voi kantaa läpi elämän
Lukijan liikutus tuntuu palkinnolta työlleni. Se osoittaa, että muistojen ja lukijoiden välille on syntynyt suora yhteys. Niin suora, että lukija voi tuntea olevansa mukana muiston tilanteessa.
Onneksi on myös niin, että oikealla hetkellä lausuttu kohottava lause voi kantaa läpi elämän. Sanoilla pidetään hengissä. Sellaisestakin kirjassa löytyy esimerkkejä.
Jos kirjasta haluaa hahmottaa ajankohtaisen yhteyden, niin sanoilla loukkaaminen ei ole maailmasta suinkaan kadonnut. Paremminkin möläyttelyn alue on laajentunut, se on levinnyt kodeista ja kouluista tuntemattomien välisiin keskusteluihin. Tarkoitan tietenkin verkkokeskusteluja, joiden nopeus on jättänyt meidät ensireaktioiden armoille. Sanoilla loukataan ja uhataan ennennäkemättömän kepeästi. Ikään kuin sanat olisivat vain sanoja.
Petri Tamminen: Se sano – Unohtumattomat lausahdukset, Otava 2021
Kirjasta sanottua
”Ihmismieli painaa muistiinsa aivan sattumanvaraisia lausahduksia. Näitä lauseita ei voi valita, ja siksi on kiehtovaa kuulla, millaiset lausahdukset ovat takertuneet suomalaisten mieleen. Nyt tällaiset lausahdukset ovat saaneet oman pienen kirjansa. Kukapa muu ottaisi lauseet hyppysiinsä kuin Lause-Finlandian voittanut ja ytimekkäästä ilmaisustaan tunnettu Petri Tamminen.”
(HS Laura Hallamaa 28.10.2021) Linkki kirja-arvioon (HS:n tilaajille)
”Se sano on sikäli mielenkiintoinen opus, että vaikka se on lyhyt, niin ajatusta on senkin edestä.”
Lue lisää: Kirjavinkit
”Mutta eittämättä kirjailija on muokannut lausahduksia selittävät tarinat omaan lakoniseen ja hiottuun tyyliinsä sopiviksi. Lyhyet tarinat kertovat hyvin erilaisista tilanteista, mutta ne istuvat samanlaisen tyylinsä ansiosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.”
Lue lisää: Kirja vieköön!
”Kun olen lukenut tämän pienen, osuvan kirjan, ihmettelen, miten ilmeinen idea on – eikä sitten olekaan. Eihän kukaan muu ole keksinyt koota siitä kirjaa. Yhden idean kirjan moniäänisyys huutaa todistusvoimaa: pieniä sanoja, lyhyitä lauseita – valtaisia vaikutuksia.”
Lue lisää: Tuijata. Kulttuuripohdintoja
”Ja taas Tamminen on tehnyt omaa lönnrotintyötään, siivilöinyt oikeat sanat esiin ja karsinut kaiken turhan niiden ympäriltä pois. Tuloksena on sadan muiston kokoelma, jonka lukaisee tunnissa, mutta johon heti ensi sivuilta tietää myöhemmin palaavansa.”
Lue lisää: Kirjallisia
”Petri Tamminen on kirjailija, jonka jokainen sana tarpeen ja kohdallaan. Mitään ei voi ottaa pois.”
Lue lisää: Kirjoista ja muista
