Kun kysyin Tarinavoiman yhteisön kirjoittajilta, mikä kirjoittamisen kysymyksistä tuntuu oleellisimmalta, sain vastauksena myös uusia kysymyksiä, eli täydennystä alkuperäiseen kysymyslistaani.
Olen kauan miettinyt kirjoittaa elämästäni. Siitä on jo pian kahdeksan vuotta, kun äitini kuoli ja pidin pienen painostuksen alaisena muistopuheen äidistäni hautajaisissa. Annoin siitä myös kopion äitiä hoitaneille henkilöille. Sain hyvää palautetta omilta sisariltani ja ulkopuolisilta ja että minun pitäisi kirjoittaa enemmän. Minulla on myös ollut paljon kysymyksiä äidilleni, jota ei siis enää ole. Ja kun minulla on kaksi lastenlasta niin ajattelen, että heillä olisi jotain kättä pidempää, sitten kun minua ei enää ole. Olen pitänyt usein päiväkirjaa, eri tilanteissa, vähän pidempäänkin esimerkiksi silloin, kun sairastuin vakavasti.
– Sinikka Tiihonen
”Miksi en kysellyt enemmän silloin, kun vielä oli mahdollisuus?”
Aika moni meistä keski-ikäisistä ja iäkkäämmistä harmittelee, miksi en kysellyt asioista silloin, kun vielä oli mahdollisuus.
Isovanhemmat antavat lapsenlapsilleen arvokkaan lahjan, jos he kirjoittavat elämänsä tarinaa talteen. Lapsenlapset voivat olla vielä liian nuoria kysyäkseen ja tutustuakseen isovanhempiinsa, mutta myöhemmin he haluavat tuntea juurensa.
Sain itse jokin aika sitten lukea edesmenneen mummini nuoruudenkirjeitä. Kirjeet luettuani tunnistin paikkani sukupolvien ketjussa. Tunsin kiitollisuutta ja kaipausta, ja olisin mielelläni lukenut mummini ajatuksista paljon enemmänkin.
Ystäväni isä päätti kirjoittaa elämäkertansa, koska hän koki, että aikuiset lapset ovat nähneet hänen elämästään vain kapean siivun, kotiminän.
Hän halusi kertoa, mitä kaikkea muuta hän on ollut, jotta lapset voisivat viimein tutustua häneen. Tämä tehtävänrajaus antoi muistelmille tarkoituksen ja piti työn vauhdissa.
Elämästään kannattaa kirjoittaa paitsi läheisiään myös itseään varten
Haluaisin kirjoittaa senkin takia, että olen nopea ja lyhytjännitteinen, helposti innostuva ihminen, jolta puuttuu pitkäjänteisyys ja toivoisin oppivani sitä kirjoittamisen kautta. Lisäksi minulla on mielessä kaikenlaisia hassuja tapahtumia, joita elämässäni on tapahtunut, tyyliin Bridget Jones, ei niinkään miesjuttuja vaan sinisen parsan keittojuttuja. Toisaalta haluaisin kirjoittaa siksi, miksi luen, eli ottaa lomaa omasta elämästäni ja kadota tarinaan. Tai kirjoittaa niin, että omat ajatukseni selviäisivät, mutta siitä ei taitaisi tulla kovinkaan kiinnostava tarina.
– Tanja Yrttiaho
Paitsi läheisiä ja ystäviä varten elämää kannattaa muistella itseään varten. Elämän kertominen on elämän ymmärtämistä. Kun miettii, miten kaikki on mennyt, saa näkymän siihen, mitä ”tämä kaikki” oikeastaan on ollut.
Kirjoittaminen on löytämistä, se tuottaa uusia ajatuksia, joita emme tienneet tietävämme. Kirjoittaminen luo yhteyden elämän pohjavirtaan. Juuri siksi kirjoittaminen on tehokas itsetuntemuksen muoto.
Muistelija tulee enemmän omaksi itsekseen
Muistelijan mieleen nousee aina myös uusia muistoja, löytöjä menneisyydestä, jolloin eletty elämä saa laajuutta. Voi perustellusti sanoa, että muistelija tulee enemmän omaksi itsekseen. Saatat todeta kesken kirjoittamisen: ”Nyt ymmärrän, miten kaikki kävi ja miksi nyt on näin.”
Kirjoittamisella on myös terapeuttinen ulottuvuutensa, ja ongelmista kirjottaneet ihmiset ovat kokeneet eheytymistä ja voimavarojen vahvistumista. Kirjoittaessa voit huomata, kuinka hyvin olet vaikeuksista sittenkin selviytynyt ja kuinka rohkea olet ollut.
Kun Tarinavoiman ensimmäinen pitkä elämäkertakurssi päättyi, kysyin osallistujien kokemuksia kirjoittamisesta. Vastauksissa toistui voimaantumisen tunne. Kirjoittajat kokivat vahvistuneensa, kun he ryhtyivät kirjalliseen muistelutyöhön.
Vieras mies tuntui läheiseltä, kun olin lukenut hänen tarinansa
Tarinansa voi kirjoittaa myös vertaistueksi muille ihmisille, ihan vieraillekin. Sain juuri hiljattain lukea naapurimiehen elämäntarinan käsikirjoituksen. Se teki vaikutuksen. Minulle entuudestaan melko vieras mies tuntui tarinan kautta läheiseltä. Hänen ajatuksensa elämästä olivat viisaita ja ne puhuttelivat – kuin läheinen ystävä olisi antanut tukea ja voimaa.
Elämäkerran avulla muistot säilyvät tallessa. Eletty elämä on hajallaan paitsi muistoissa myös kirjeissä, päiväkirjoissa, perhealbumeissa, puhelimien ja tietokoneiden uumenissa, nykyään myös sosiaalisessa mediassa. Kaikki nämä tiedot häviävät, toiset hitaammin, toiset nopeammin.
Elämäkerran avulla talletat muistot ja kokemukset yhteen paikkaan. Elämäkerta on tietovarasto ja dokumentti, joka säilyy.
Lue koko Viisi kirjoittajan kysymystä -artikkelisarja:
- Osaanko kirjoittaa?
- Kuinka löydän aikaa kirjoittamiselle?
- Miten kirjoittaminen aloitetaan ja mistä kirjani kertoisi?
- Uskallanko kirjoittaa kaikesta siitä mistä haluaisin?
- Miksi kirjoitan, kenelle kirjoittaisin?
