Tunnistatko itsesi tästä: jossain tietokoneen syövereissä tai pöytälaatikon pohjalla odottaa keskeneräinen elämäkerta, tai muu teksti, joka kaihertaa mieltäsi. Aina välillä muistat sen ja tunnet vihlaisun: ”Minun pitäisi jatkaa… kirjoittaa se loppuun. Miksi en saa aikaiseksi?”
Syyllisyys nostaa päätään. Ehkä ajattelet, että vika on sinussa. Pidät itseäsi saamattomana ja laiskana, kun projekti jäi kesken. Saatat tuntea epäonnistuneesi. Ikään kuin keskeneräinen elämäkerta kertoisi kyvyttömyydestäsi kirjoittajana. Sisäinen kriitikkosi kuiskailee ilkeästi: ”Et ole oikea kirjoittaja, kun kerran luovutit.” Alat ehkä epäillä itseäsi, mutta aivan turhaan!
Kirjoittaminen etenee mutkitellen
Epäilykset ovat tuttuja kaikille kirjoittajille, vaikkei siitä aina ääneen puhuta. Se, että kirjoitustyö on jäänyt kesken, ei kerro huonoudesta. Syyllisyys kertoo ennemminkin siitä, kuinka tärkeää kirjoittaminen on sinulle.
Luovaan prosessiin kuuluu epävarmuus ja keskeneräisyys. Kirjoittaminen harvoin etenee suoraviivaisesti alusta loppuun. Ennemmin se kulkee poukkoillen ja mutkitellen: on taukoja, takapakkeja ja harhapolkuja. Nopeus tai helppous ei määritä kenenkään arvoa kirjoittajana.
Elämä tulee väliin – ja se on okei
Ihmisyyteen kuuluu se, ettemme toimi kuin robotit tai tekoäly. Meillä elämä tulee tielle, ja kiireinen arki, väsymys, sairastuminen tai uudet, yllättävät vastuut voivat keskeyttää kirjoittamisen. Elämäkerta valuu to do -listalla alaspäin.
Anna itsellesi anteeksi, että kirjoitustyö on jäänyt tauolle. Ei sinussa ole mitään vikaa, vaikka tekstisi on vielä kesken. Ajattele sen sijaan, että sinulla on uusi mahdollisuus palata sen ääreen.
Näin palaat elämäkerran äärelle
Ota käsikirjoitus rauhallisesti esille. Lue tekstiäsi lempeästi kuin lukisit ystävän keskeneräistä tarinaa: uteliaana ja myötätuntoisin silmin. Älä etsi virheitä ja puutteita, vaan huomaa, kuinka paljon hyvää olet saanut jo aikaan.
Sano itsellesi: ”Kirjoittaminen vaatii aikaa. Edistyn omassa tahdissani. Olen tehnyt paljon, ja voin tehdä vielä lisää.”
Ehkä muistat vielä, mikä alun perin sai sinut tarttumaan kynään. Mikä idea tai tunne sinua inspiroi matkan alussa? Se alkuperäinen kipinä on yhä olemassa, vaikka se olisi ollut pitkään piilossa. Kun annat itsellesi luvan edetä rauhassa, tuo kipinä voi leimahtaa uudelleen.
Sinä olet edelleen kirjoittaja. Ja jos kaipaat tukea tarinan äärelle palaamiseen, lämpimästi tervetuloa kurssillemme!
