Monella on haaveena kirjan kirjoittaminen. Tämä haave toi myös hämeenlinnalaisen diplomi-insinööri Juhani Vätön Tarinavoiman elämäkertakirjoittamisen kursseille. Esikoiskirjassaan hän kertoo tosiasioihin perustuvan kuvitteellisen tarinan isoisänsä elämästä Viipurin liepeillä.
Miksi halusit kirjoittaa isoisäsi tarinan, Juhani?
Olen 67-vuotias Hämeenlinnassa asuva diplomi-insinööri. Jäin pois palkkatöistä vuonna 2018 ja jatkan työuraani yrittäjänä energiakonsulttina. Olen vähentänyt työmääräni ja ottanut sen rinnalle harrastukseksi Suomen historian tutkimisen ja sukututkimuksen. Tarinavoiman kirjoittajakursseilla olen opiskellut kerronnallista kirjoittamista vastapainoksi teknisille julkaisuille ja esityksille.
Olen kerännyt tietoa isäni suvusta usean vuoden ajan ja materiaalia kertyi melkoisesti. Yllätyin, kuinka paljon tavallisistakin ihmisistä löytyy tietoja, kun yhdistelee löydöksiä kirkonkirjoista, arkistoista ja vanhoista sanomalehdistä.
Isäni suku on lähtöisin Viipurin seudulta eikä perheellämme ollut paljoakaan materiaalia kirjeiden tai muistiinpanojen muodossa. Vaaristani minulla oli muistona vain yksi postikortti vuodelta 1915.
Äitini ja isäni aloittivat seurustelunsa vaarini kuoleman aikaan, eikä elossa ollut enää kuin yksi henkilö, joka oli tavannut vaarini. 93-vuotias äitini kehui vaariani ja kertoi hänen olleen luonteeltaan samanlainen kuin vuonna 2000 kuollut isäni.
Huomasin, etteivät sukumme miehet olleet koskaan puhuneet menneistä asioista olivat ne sitten iloisia tai surullisia. Tavallaan halusin vaarini kautta tutkiskella sukumme miehiä kuten isääni ja itseäni. Halusin kertoa myös omia mielipiteitäni, jotka oli helpompi muotoilla vaarini muistelemiksi kuin omiksi mietelmiksi.
Miten kirjan kirjoittaminen eteni?
Minulla oli aluksi vain yksi vaarini äidilleen lähettämä postikortti, joten aloin etsiä lisätietoa arkistoista ja lukea aikalaisten elämäkertoja. Keräsin taustamateriaalia useita vuosia ja lopulta huomasin, että materiaalia olisi jo useampaankin kirjaan.
Halusin kokeilla miten elämänkerran kirjoittaminen onnistuisi. Teknisen koulutukseni johdosta ensimmäisestä versiosta tuli insinöörimäinen ja omasta mielestäni tylsä.
Ajattelin sitten, että jos kirjoittaisinkin tarinan ikään kuin vaarini muistelmina, saisin hieman lisää vapausasteita luovuudelle. Tässä vaiheessa liityin Tarinavoiman kirjoittajaryhmään, jossa harjoiteltiin monia kirjoittamiseen liittyviä yksityiskohtia. Minua kiinnosti tapahtumien esittäminen kertomuksina, joka on vierasta teknillisessä kirjoittamisessa.
Valitsin tyylilajiksi biofiktion ja kertojaksi vuonna 1948 kuolleen vaarini. Kun päätin kirjoittaa kirjan, päätin myös julkaista sen. Tein kirjoittamisesta projektin, jolla on alku ja loppu. Päätin myös kirjan julkaisuajankohdan ja kerroin sen muillekin, jotta en kehtaisi jättää työtä kesken.
Miten taustasi insinöörinä vaikutti kirjoittamiseen?
Insinöörin määrätietoisuudesta oli varmasti apua tavoitteen saavuttamisessa. Palastelin hankkeen pieniin osiin ja hankin tietoa, mitä osat vaativat minulta. Kirjan valmistuminen voidaan jakaa noin kymmeneen osaan, jolloin valtava kokonaistyöaika ei tunnu mahdottomalta.
Asiantuntijatöitä tehneenä tiesin, ettei mitään ongelmaa pysty ratkaisemaan täydellisesti. Melkein täydellinen on usein riittävä ja tätä periaatetta noudatin kirjan suhteen. Sanoin itselleni, ettei kirja valmistu, jos itsekritiikki pyrkii saamaan täydellistä tekstiä aikaan.
Nyt kun olen saanut tietoa, mitä kirjan pitäisi sisältää, on viimeisin sisällysluettelo minulla muistilistana. Ruksaan yli sisällysluettelosta jo valmiit osiot ja seuraan, mitkä luvut ovat vielä kesken. Olen päättänyt, etten yritäkään tehdä tästä ensimmäisestä kirjastani täydellistä. En osaisi täydellistä tehdäkään.
Olen lohduttanut itseäni ajatuksella, että vuonna 1948 kuollut kirjan päähenkilö olisi kirjoittanut vielä huonompaa tekstiä, kun koulujakin oli tullut käytyä vain kansakoulutasolla muutama vuosi. Rohkeuttahan tämä muiden luettavaksi tarkoitettu teos tekijältään vaatii. Aion kuitenkin olla rohkea. –Juhani
Monella on haaveena kirjan kirjoittaminen. Miten sinun kertomuksestasi tuli julkaistu kirja, Juhani?
Ajattelin alusta alkaen, että on turha kirjoittaa vain itseäni varten. Kun tiesin, että myös täysin tuntemattomat henkilöt tulevat lukemaan tekstin, itselleni tärkeät mietteet tuntuivat vieläkin tärkeämmiltä saada mukaan.
Päädyin omakustanteeseen, ja tilasin taiton ja painotyön ”avaimet käteen” -periaatteella Reima Orvastolta Grafiro Oy:stä.
Millaista palautetta olet saanut?
Tarinavoiman kirjoittajaryhmässä sain rehellistä palautetta kirjoitusnäytteille ja yritin ottaa ne huomioon valmiissa käsikirjoituksessa. Kirjan lukeneilta olen saanut pääasiassa rohkaisevaa palautetta. Kun julkaisee jotain itselle tärkeää, toivoisi että lukijat olisivat armeliaita. Itsekritiikki on ainakin minulla valtava.
Mitä hyötyä Tarinavoiman kursseista oli sinulle?
Ilman Tarinavoiman kursseja ei tätä kirjaa olisi. Varsinkin jatkokurssi piti rytmiä yllä ja varmisti, että kurssin alussa ääneen lausumani kirjan julkaisuaika piti paikkansa viikon tarkkuudella.
Pysyin aikataulussa. Kirja lähti tänään kirjapainoon. Julkkarit kesäkuussa. Kiitos vielä kaikille. Ilman teidän kommenttejanne tämä ei olisi onnistunut.
Tämä kurssi ja te kurssikaverit olette antaneet minulle paljon. Saanko laittaa nimenne osioon, jossa kiitän henkilöitä tämän kirjan valmistumisesta? –Juhani
Mikä on seuraava kirjoittamisen haaveesi?
Minulla on aineistoa vielä pariin kirjaan, ja haluaisin seuraavaksi kirjoittaa vaarini rakastetusta, naisesta jolla oli varsin mielenkiintoinen elämä. Vaarini muistelmista tuli hieman kuin rakkaustarina, ja sen jatko-osa voisi kiinnostaa esikoiskirjani lukijoita. Inspiraatiota odotellessa olen koostanut kuvakirjaa äitini ja isäni yhteiselämästä vuosilta 1947–1977.
Kursivoidut katkelmat ovat Juhani Vätön kurssin aikana ryhmälle lähettämiä viestejä.
Katso Juhani Vätön Muurariveli-kirjan esittelyvideo
Juhani Vättö: Muurariveli, Grafiro 2022
Haaveena elämäkerran kirjoittaminen? Kirjoita tarinasi helpolla ja hauskalla tavalla ja kehity samalla kirjoittajana! Lue lisää Kirjoita elämäsi tarinat -kurssista
